Suutelimme


Kirjoitin esseetä, kunnes tajusin, että....


...Yliopistoelämä ei sovi minulle. Päätin keskeyttää opinnot.


Ja kasvoin aikuiseksi.


Tuntuu haikealta jättää tämä puutarhani tänne yliopistoalueelle.


Joku vanha treffiseuralainen halusi kostaa, juuri kun muutin tyhjälle tontilleni.


Tämä on siis uusi tonttini. Tämä on se oikea tonttikoko, missä legacy alotetaan. Eli rahaa on vähän, taas kerran :)


Ihan ensimmäiseksi päätin ostaa uudet vaatteet.


Ja sen jälkeen perustaa kasvimaan.


Koko päivä meni sen tekemisessä, mutta nyt sain sen tehtyä.



Ja tietysti lampi, että voin kalastella.


Koska rahaa ei oikeastaan ole valoihin, päätin pyydystää tulikärpäsiä. Tosin, eihän ne kauaakaan kestä. En voi vieläkään käyttää uusia vaatteitani, koska ei ole vaatekaappia.


Rakastan luontoa, joten vessanikin tuli olemaan luontomainen.


Tämä riippumatto oli kyllä ihana idea. Varsinkin kahden sitruunapuun välissä.


Sain vaatekaapin ja tältä nyt näytän.


Sain puutarhanhoidon kultaisen merkin. Nyt pystyn juttelemaan kasveille.


Ostin keittiöönkin hieman tavaroita.


Viimeinkin löytyi opetusura. Olen nyt opetusuralla, tosin vasta lastentarhan valvojana.


Koska jatkuvasti roskapönttöäni kaadetaan, torakoita tulee jatkuvasti. Joten, tuholaistorjuja sai tulla pelastamaan päivän.


Hui! Olin ehkä hieman liikaa kasvejen äärellä. Muutuin vihersimiksi. Johanna täällä.


Päätin tehdä vauvan. Se onnistuu vihersimillä onneksi helposti. Mutta siitä ei saa tulla perijää, koska vihersimeillä on vain taaperoaika, aikuisaika ja vanhuus.


Krissehän tytöstä tuli.


Sitruunat ovat tuottaneet satoa. Pian päästään korjaamaan satoa.


Voin kuvitellakkin millaista mehua näistä tulee.


Krisse meni heti leikkimään vessanpönttötattiin.


Voih, unohdin maksaa laskut, vaikka rahaa olisikin.


Sitruunamehua minä teen.


Oi kuinka maukasta!


Myös salkopaput ovat tuottaneet sadon.


Tälläisen kaupan perustan. Tietenkin myyn vain omia tuotteitani: Hedelmiäni, vihanneksiani, kalojani, saappaita. Päätin laittaa lammesta kalastetut saappaatkin myyntiin. Jos jotkut ostaisi niitä.


Nyt perustan yhtiöni.


Avajaisissa oli tohina. Kassakone oli kyllä vaikea oppia.


Myyntihommiakin joudun tekemään samalla.


Leilakin saapui kauppani avajaisiin.


En halua olla enää vihersim, joten ostin puutarhakerhon jäseneltä antiviheriä...


... Juon sen...


... Ja muutuin tavalliseksi simiksi. Tämä puku on ihan kiva, tämä jää nyt päälleni.


Krisse jo kasvoi aikuiseksi.


Leilan luona tapahtui kamalia. "Onneksi tulit kotiin Jonne! On tapahtunut kamalia. Sosiaalityöntekijä haki lapseni, sillä he eivät käyneet koulussa, vaan palvelivat minua Johannan vanhan puutarhan tuotteilla" Leila itki.


Jostain syystä Jonnekin kuoli. En tiedä edes, miksi. Yht äkkiä vaan makasi maassa =o


Koska Leila olisi joutunut asumaan yksin, hän muutti luokseni.


"Yöök, torakoita. Ja täällä joudun asumaan, ei mitään pinkkiä"


Soitin miehelleni...


Leila päätti jäädä eläkkeelle.


Tervehdimme suutelemalla.


Pyysin häntä asumaan luokseni ja nyt asumme. Emme voi mennä kihloihin, sillä olen kihloissa jonkun toisen kanssa, eikä hänellä tietenkään ole puhelinta, en saa häneen mitenkään yhteyttä.


Mies toi minulle 7000 simeleonia ja sain rakennettua kasvihuoneeni.


Talo tosin on vielä kesken...


Päätimme yrittää vauvan tekoa...

Siinä taas tämä osa. JA MUISTAKAA! Kommenteissa esiintyy valeinoue, joka väittää että tapoin sukuni, tai jotain. Jos lopetan sukuni, en ilmoita sitä kommenteissa!