Pahoittelen. Alussa kuvat ovat huonolaatuisia. Onneksi älysin kuitenkin kesken kuvien ottoa vaihtaa taas kamera-asetusten grafiikat täysille. Ne olivat taas tippuneet huonoksi.
Tämä osa on myös Minä - muodossa. Puhujana Laila.
Joonas kosi minua ja suostuin. Tämä on aitoa rakkautta.
Onneksi Joonas sentään jaksaa siivota puolestani. Nyt hän kitkee rikkaruohoja, jotta vessan seinää saadaan lisää. Joonashan toi taloon muuttaessa yli 4000 simoleonia.
Nyt hän tasoittaa pensaat. Rakastan siistejä ja ahkeria ihmisiä.
Tälläinen tuli uudesta vessasta. Tietysti pinkkiä.
Ja tälläinen keittiöstä. Ihan mukava, ainakin ihanaa pinkkiä.
Ja kaunis pöytä ja penkit. Tämä tuli kalliiksi, mutta pinkki on aina pinkkiä ja... Nyt lähden töihin.
Kyllä tuo mies jaksaa tasoittaa pensaita ja kitkeä rikkaruohoja. Onneksi menimme naimisiin.
"Täydellistä!" Joonas sanoi. Hän toi kotiini tavaroita, mitä hänen repussansa oli.
Höh, Ei vieläkään ylennystä. Ainiin, enhän minä voi edes saada ylennystä, koska tarvitsen kuntopisteen. Nyt pitää mennä jumppaamaan...
... Jump Jump.
MITÄH???? ONKO JOONAS TUONUT NÄMÄ KAMALAT ESINEET? HÄN YRITTI PILATA PINKIN KARTANONI! NYT KYLLÄ...
...OLEN ERITTÄIN VIHAINEN!!!!!
Huomenna sanon Joonakselle asiasta! Nyt menen nukkumaan.
Olen vielä ihan hiljaa, katsoin Joonasta ja hän kysyi: "Mitä sinä tölläät?"
"Muuten, mistä olet saanut ne huonekalut, mitkä olet laittanut kartanooni?" kysyin.
"Ne ovat aina olleet minun. Repussani ne ovat pitkään ollut", Hän vastasi.
Vielä vessareissu ennen sitä, kun menen raivoamaan hänelle.
"Joonas! Minä vihaan noita sinun huonekalujasi. Pilasit melkein minun kartanoni! Tuhotaan ne heti pois!", sanoin hänelle.
"EI TODELLAKAAN! Nämä ovat minun rakkaimmat esineeni ja minä olen aina niiden kanssa! Jos tuhoat ne, tuhoat myös minut", Joonas karjui.
"En halua enää olla kanssasi, jos nämä järkyttävät esineet ovat kartanossani", sanoin.
"Hyvä on. Me lähdemme nyt, hyvästit", Joonas sanoi ja otti tulenheittokoneen repustansa. Hän laittoi sen päälle...
"TULE HETI POIS! EN HALUA ETTÄ KUOLET!!!" huusin kovalla äänellä.
"EIIIIIIIIIIIIIIIIIIH", purskahdin itkuun. Joonas taitaa kuolla... Käyn soittamassa palomiehen paikalle.
Vitsi minulla on nälkä. Käynkin syömässä ensin jotain.
VOIEI! Unohdin Joonaksen! Hän on palanut kuolleeksi ja viikatemies on hommissa!
Mitään ei ollut tehtävissä. Menin syömään...
... ja purskahdin itkuun.
Taidan heittää tämän patsaan pois. Eikun, se muistuttaa minua Joonaksesta. Säästän sen ja laitan varastoon. Varmaan.
Tämä tästä vielä puuttui. Mahani kasvoi. Raskauteni etenee. Ja ei ole miestä. Minulla on pelkonakin, "Hanki Vauva"
Aloin itkemään. Tämä on minun ja Joonaksen vauva.
Koska Joonas poistui, soitan puutarhurin apuun.
Ostin uudet lamput keittiöön, jotta on valoa...
... Samoin myös vessaan.
Puutarhuri tuli.
Ja illan tultua raskauteni taas eteni.
Päätin opiskella ruoanlaittoa, jotta voisin tehdä hyvää ruokaa. Varsinkin, kun se vauva on tulossa (valitettavasti).
Plääh. Sisäkköön ei varmaankaan ole varaa, joten on pakko itse siivota. Varsinkin, RASKAANA.
Myös suihku pitää pestä.
Uuuh... Mitä tapahtuu...?
SYNNYTYS ALKAA! Nyt olisi miehestä apua!
Kaunis lapsi tuli. Sen nimeksi tuli Johanna. Tämä on varmaan perijä...
Sekosin! En halunnut todellakaan lasta.
Pakko siivota hieman...
Loppurahoilla sain ostettua television. Vieläkun saisi penkit.
On tämä lapsi ainakin silmänsä ja ihonsa perinyt äidiltä.
Pakko kutsua lastenhoitaja hoitamaan lapsia, kun menen töihin.
Johanna kasvoi taaperoksi.
torstai, 22. helmikuu 2007
Kommentit